Alku

Eilen vasta tajusin kuinka iso ongelma tämä mun syöminen on. Kerroin miehelleni kaiken ja olo oli hetken parempi. En muista koska viimeksi olisin herännyt ilman paineita päivän syömisistä. Tänään kuitenkin heräsin pirteänä ja hyvällä tuulella. Kiitos siitä Rakas <3

Olen siis sairastanut syömishäiriötä ja monta vuotta. Olen tajunnut sen kuitenkin vasta hetki sitten. Monet luulevat, että anoreksia ja bulimia ovat ainoita syömishäiriöitä, mutta niin ei ole. Minulla on Binge Eating Disorder eli BED. Minulle siis tulee hallitsemattomia ahmimiskohtauksia, joskus kerran viikossa, joskus joka päivä ja välillä monesti päivässä. Useimmiten syön herkkuja, mutta saatan ahmia myös pelkkää makaroonia tai muuta ruokaa. En ole oksentanut kuin muutaman kerran. Se oksennus taitaa olla se ainoa tekijä joka erottaa BEDin bulimiasta. En myöskään syö laksatiiviä yms. Häpeän syömisiäni enemmän kun mitään muuta ja tämän blogin aloitus vaati suurta rohkeutta.

Tämän blogin laitoin pystyyn koska haluan mahdollisesti auttaa muita joilla on sama ongelma ja tarvitsen jonkun paikan minne saan kirjoitettua kaiken suoraan. Jos joku tunnistaa minut teksteistä pyydän että et ala levittelemään ongelmiani tai tämän blogin osoitetta.

Kaikki alkoi kesänä kun menin töihin Linnanmäelle. Ei koskaan jaksanut ottaa eväitä mukaan joten söin kauheat määrät makkaraperunoita ja metrilakuja yms. Silloin taisin alka ensimmäisen kerran ahmia oikein kunnolla. Aina kun olin töihin menossa kävin ostamassa suklaata matkalle. Normaalia se varmaan olisi jos ostaisi yhden patukan, mutta tämä neiti osti suunnilleen 7patukkaa. Sen hetkinen mies ei tukenut yhtään. Enkä edes uskaltanut kunnolla kertoa. En edes silloin ajatellut, että se olisi ongelma.

Huomasin ensimmäisen kerran ongelman vasta kun muutin ihan ensimmäistä kertaa yksin. Kun asuu yksin ja tekee kauheat määrät töitä ei ole muka aikaa tehdä kunnon ruokaa, mutta tiesin jo silloin että valehtelen itselleni. Tuli siis käytyä töistä tullessa ostamassa pussi sipsiä, limua ja suklaata kotiin; ja tietenkin vielä Hesen kautta kotiin. Masentavaa nyt ajatella, mutta ei sille silloin mitään voinut.

Hetkeksi ahmiminen hellitti nykyisen Rakkaani nähtyäni. Ongelmana silloin oli vain se aika. Rakas oli viikot intissä ja itse jouduin taas olemaan viikot yksin. Silloin elämä oli pelkkää syömistä, töissä oloa ja juomista työkavereiden kanssa.

Koskaan ei ole tullut tilannetta, että olisi pakko tehdä asialle jotain. Siksi en ole edes koskaan ajatellut koko asiaa ongelmana. Nyt vasta kun olen yrittänyt lopettaa ahmimisen huomaan että se on suuuri ongelma. Ja tuntuu välillä että ahmin vaan enemmän ja enemmän. Laihdutus yritykset laukaisevat monesti ahmimisen vielä pahempana kun koskaan ennen. Haluan laihtua ja olla terve ja syödä terveellisesti, koska nyt maailmassani on maailman ihanin Rakas ja oma pikku neiti; ja haluan olla tässä maailmassa rakkaiden kanssa mahdollisimman pitkään. Oman rakkaan pikku neitini takia aloin laihduttaa ja etsimään sitä terveellisempää elämää.

Tämä on myös sairaan kallista. Monet kerrat on tili miinuksella ja luottokortti ylitetty. Kaikki raha menee herkkuihin. Pitäisi ostaa sitä oikeaa ruokaa niin ei välttämättä tulisi herkuteltua ja ahmittua, mutta ei se ole niin helppoa. : (
Huomaan että minusta on tullut vainoharhainen. En voi monesti viikossa käydä ostamassa samasta kaupasta herkkuja, koska kuvittelen että kaupan myyjät tajuavat että minulla on ongelmana syömisteni kanssa. Enkä halua ostaa herkkuja kaupoista missä käyn ostamassa päivittäisiä ruokaostoksia Rakkaani kanssa, ettei vahingossakaan kaupankassa kerro Rakkaalle että olen ostellut herkkuja monena päivänä sillä viikolla.
Myös kun olen ihmistenilmoilla niin en voi syödä kun yhden patukan suklaata yhdessä paikassa. Muuten luulen että kaikki ihmiset kattovat ja tajuavat että minulla on ongelma. Luulen että ihmiset tuijottelevat minua ja nauravat koska olen niin LÄSKI! Tuo julkisella paikalla syöminen on ollut minulle aina ongelma. Nyt kun sen tänne kirjoittaa tajuaa vasta että todellinen on tämä ongelma.

Nyt siis olen kertonut melkein kaiken. En tiedä miten jatkaa. Haluan tänne kertoa kaiken rehellisesti. Kello on nyt 9:10am ja nälkä on kauhea! Pistän päivän syömiset aina tänne ja jos saan itseni liikkumaan. Toivon niiin kovasti, että pääsisin tästä eroon. Haluan olla täällä mahdollisimman pitkään omalle Rakkaalleni ja omalle ihanalle pikku neidilleni.

Jos joskus luette tätä; Rakastan teitä!